22.06.2017 08:20

Tuotekehityskemisti tietää, mitä valuu pyykkärin viemäriin

Pyykkäämiseen tarvitaan kemiaa, mekaniikkaa, aikaa, lämpöä ja vettä. Päämääränä ovat puhtaat vaatteet ja mahdollisimman pienet ympäristöpäästöt.

Lapsuudenkodistaan maailmalle lähtenyt Tomi Peltonen seisoi aikoinaan sormi suussa marketin pesuainehyllyn edessä. ”Äiskästä ei enää ollut apua, ja pyykkivuori nurkassa kasvoi. Tuoteselosteista en tajunnut tuon taivaallista, mutta valitsin trendikkäästi nesteen, kun äiti oli käyttänyt pulveria”, hän muistelee.

Metodi toimi, ja puhdasta tuli.

Nyt Peltonen on kemisti, joka kehittää työkseen pyykinpesuaineita KiiltoClean Oy:ssä. ChemBio-tapahtuman Plaza-lavalle hän on tullut kertomaan, mitä pesukoneesta pääsee viemäriin. Pilke silmäkulmassa mies arvelee, että ainakin sinne ovat vilahtaneet hänen kaapissaan lojuvien yksinäisten sukkien parit. Mutta entä muuta?

Pyykkäyksen huolestuttavammat päästöt johtuvat mikromuovista, jota linkousvaiheessa irtoaa synteettisistä tekstiileistä ja niiden painatuksista. Tuotekehityskemisti pohtii, pystyisivätkö pesukonevalmistajat kehittämään suodattimia, jotka poimisivat mikromuovin talteen ennen kuin se joutuu vesistöihin.

”Kotikonstina voi käyttää huuhteluainetta. Se muodostaa tekstiilien pintaan kalvon, joka suojaa kangasta linkoamisen voimakkaalta mekaniikalta”, hän neuvoo ja muistuttaa samalla synteettisten tekstiilien monista hyvistä ominaisuuksista. ”Olemme mukavuudenhaluisia, joten tuskin tahdomme siirtyä kokonaan luonnonkuituihin.”

Parasta on siis pestä pyykki vastuullisesti. Vastuullinen pyykkäri käyttää mahdollisimman vähän kemikaaleja ja pesee täysiä koneellisia. Avainsana on oikea annostelu. Vajaaseen koneelliseen riittää vähemmän pesuainetta. Jos sitä kuitenkin vahingossa hulahtaa liikaa, on lisättävä huuhtelujen määrää, sillä pesuainejäämät vaatteessa voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Jos kone käy samalla ohjelmalla ja pesuainemäärällä, mutta veden lämpö putoaa kuudestakymmenestä asteesta neljäänkymmeneen, tulos ei ole sama. Joko ohjelmaa tai pesuaineen määrää on muutettava.

Monta haastetta

Pyykinpesujauheet ja -nesteet eivät synny heittämällä aineita purkkiin ja ravistamalla. Jokainen uusi raaka-aine ja resepti edellyttää syvällistä tietoa. Pesuaineet sisältävät ensinnäkin tensidejä, jotka poistavat lian tekstiilin pinnalta. Tietyt entsyymit pilkkovat likaa ja pesuemäkset saippuoivat rasvoja ja neutraloivat hapanta likaa. Tarvitaan myös kuidunsuoja-aineita, harmaantumisenestäjiä ja väriensuoja-aineita.

Jos pesuaineessa ei ole vedenpehmennintä, kemia ei toimi. Jos vedessä on metallia, valkaisuaineet hajoavat nopeasti eivätkä tahrat poistu. Putkistosta voi irrota rautasuoloja, jotka kellastuttavat tekstiilit. ”Meidän pitää siis osata vastata monenlaisiin haasteisiin”, Peltonen kuvailee.

Myös viranomaisvaatimukset ovat tiukat ja vaativat tuotekehittäjiltä taustatyötä. Pesuaineasetus määrää esimerkiksi tensidien biohajoavuuden ja rajoittaa fosforia sisältävien yhdisteiden käyttöä. Tuotesisällöistä on tehtävä kemikaalitietoilmoitukset. Lainsäätäjän ja valmistajien yhteinen tavoite ovat tehokkaat mutta samalla turvalliset tuotteet.

”Me huolehdimme tuotantoprosessin alusta loppuun ja valitsemme myös mahdollisimman ympäristöystävälliset pakkaukset ja kuljetukset.”

Kuluttajalle on tarjolla runsain mitoin tietoa pesuaineiden sisällöstä ja käyttöturvallisuudesta sekä pakkausselosteissa että valmistajien nettisivuilla.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Kemia-lehdessä 4/2017. Kirjoittaja Irene Andersson

Jaa tämä sivu

Viestinnän yhteystiedot

Laura Heinovaara

Viestintäasiantuntija

+358505969424
laura.heinovaara@kiilto.com

Asta Vainionpää

Tiedotussihteeri

+358 40 6434070
asta.vainionpaa@kiilto.com