Antibakteerisen villasukan merkitys maailmankaikkeudelle?

Noin pari vuosikymmentä sitten mainonnassa komeilivat erilaiset antimikrobiset eli bakteereja, viruksia, homeita ja hiivoja tappavat tuotteet. Oli sukkahousuja, T-paitoja, jääkaapin sisäpintoja, pyykinpesuaineita, lattiavahoja ym. Lattiavahoja suositeltiin mm. apteekkien lattioiden käsittelyyn, koska apteekeissa kävelee sairaita ihmisiä. Onneksi tämä villitys melko pian laantui oikean informaation jakamisen myötä ja olinkin henkilökohtaisesti siinä uskossa, että tämä buumi on unohdettu. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole, koska TUKES taas pari viikkoa sitten joutui tästä muistuttamaan.

Samoin kuin ihmisen iholla, myös ns. elottomilla pinnoilla (pöydät, seinät, lattiat, kaikki välineet ja laitteet, joita koskettelemme) on oma mikrobistonsa. Suurin osa muodostuu ihmisen ja eläinten iholta peräisin olevista bakteereista ja ilmastoinnin ja veden mukanaan tuomista bakteereista ja homeista. Kodeissa tämä tarkoittaa, että myös mikrobit ovat  kodin asukkaita, ja noin 98% niistä on ihmisille ihan harmittomia ja jopa hyödyllisiä ja vain pari prosenttia tauteja aiheuttavia. Siivouksen jälkeen, vaikka käytettäisiinkin desinfioivia aineita eikä pelkkiä yleispuhdistukseen tarkoitettuja tuotteita, mikrobit palaavat pinnoille noin 2-3 tunnin jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä että joka kolmas tunti on rätti kourassa hinkattava pintoja puhtaaksi, vaan että muistetaan kodissakin mitkä ovat ns. kriittisiä kosketuspintoja, joiden kautta mikrobit voivat levitä ja aiheuttaa tauteja. Usein WC- ja saniteettitilat mielletään kodin epähygieenisimmiksi tiloiksi, mutta yleensä pahimmat taudinaiheuttajat löytyvät keittiöstä. Esimerkiksi tiskipöytäpyyhkeestä löytyy yli 1000-kertaisesti mikrobeita kuin WC-istuimesta. Ruuanvalmistustarvikkeiden hygienia on tärkeää: hyvä käsihygienia, erilliset leikkuulaudat lihalle, jääkaapin oikea lämpötila, astianpesukoneen toimivuus ja hygienia sekä hyvät siivousvälineet keittiössä.

Kotona selviää hyvin yleispuhdistusaineilla, mutta joskus voi desinfektioaineita joutua käyttämään. Jos perheessä riehuu vatsatauti, varsinkin kun kyseessä on norovirus, on hyvän käsihygienian lisäksi käyttää vaikka klooripohjaista desinfektioainetta WC-tiloissa. MRSA tai klostridi-kantajaperheessä hygieeninen pyykinpesu on tärkeää, koska tämä mikrobi elää jopa viikkoja elottomilla pinnoilla kuten tekstiileissä. Hyvän pesutuloksen voi varmistaa lisäämällä pyykkiin desinfioivaa ainetta.

Ammattisiivous on sitten asia erikseen ja varsinkin terveydenhuollon ja elintarviketeollisuuden tiloissa ei tulla toimeen ilman desinfioivia tuotteita. Tosin täälläkin ollaan siirtymässä ns. täsmädesinfektioon, jossa ”kovan kemian” käyttö rajataan vain ongelmatilanteisiin, esimerkiksi epidemioiden torjuntaan ja veden desinfektioon.

Mikrobien vastuskyvyn lisääntymistä ei desinfektioaineita käytettäessä tarvitse pelätä, koska näitä tuotteita käytetään niin suurissa pitoisuuksissa, että ne tappavat lähes kaikki elinkykyiset mikrobit. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että desinfektioaineita käytetään oikein valmistajien ohjeen mukaan.

Jos mikrobien nujerruksessa jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on sitä. Puhtauden ja hygienian edistämiseen tarvitsemme edelleen kemiaa, mekaniikkaa, lämpöä, aikaa ja aimo annoksen maalaisjärkeä.

terv. Killi KiiltoCleanilta