Herätys! Unelle enemmän aikaa ja arvostusta

Väsymys vaikuttaa mielialaan ja altistaa tapaturmille ja sairauksille. Vaikka unen tärkeys kyllä tiedostetaan, joka neljäs suomalainen kokee nukkuvansa liian vähän. Satunnaisia unihäiriöitä on lähes puolella suomalaisista. Jatkuvalla univajeella on vakavia vaikutuksia hyvinvointiin, koska aivot ja elimistö tarvitsevat unta toimiakseen kunnolla. Kiillon ja Kiilto Familyn hyvinvointipäivässä pohdittiin unen merkitystä THL:n tutkimusprofessori Timo Partosen johdolla.

Unelle ei ole aikaa

Nukkuminen on kiireen tahdittamassa yhteiskunnassamme aliarvostettua. Nukumme lähes saman verran kuin marsut, vaikka aivomme ovat paljon suuremmat: 7–8 tuntia unta vuorokaudessa on selvästi vähemmän kuin muilla kädellisillä.

Aikaa nukkumiseen tuntuu olevan liian vähän. Työ, harrastukset sekä perheen ja ystävien kanssa vietetty aika kilpailevat unen kanssa samoista tunneista. Älylaitteista kajastava valo viivästyttää nukkumaanmenoa ja sekoittaa sisäistä kelloa niin nuorilla kuin vanhemmillakin. Unella on kuitenkin täysin erilaiset tehtävät kuin hereilläoloajan puuhilla.

Uni on arkinen ihmelääke

Tarvitsemme unta palautuaksemme valveen rasituksista. Aivoille uniaika ei ole passiivista loikoilua, vaan nukkumiseen ajoittuu aivoille tärkeitä huoltotoimenpiteitä, kertoo Partonen. Lepo mahdollistaa aivojen hermosoluissa vaurioiden korjaamisen ja elvyttämisen. Levon jälkeen aivot ovat jälleen virkeinä ja valmiina oppimaan ja kehittämään uutta.

Unen aikana elimistö nujertaa taudinaiheuttajia. Uni on toimiva konsti myös muun muassa ylipainon, verenpaineen ja masennuksen hoidossa. Onkin vaikea keksiä toista yhtä laajasti hyvinvointiimme vaikuttavaa tekijää kuin riittävä uni.

Unentarve on yksilöllistä

Unentarve on jokaiselle yksilöllinen, eikä se enää aikuisiässä juuri muutu. Jos lomalla nukkuu eri tavoin ja eripituisia unia kuin arjessa, arjessa unta ei luultavasti kerry riittävästi.

– Unentarve on kuin kengännumero: osa tarvitsee isommat kengät, osa pienemmät, havainnollistaa Partonen yksilöllisiä eroja.

Aamu- ja iltaunisuus taas määräytyy sen mukaan, miten yksilön luontainen unen ja valveen kierto vuorokaudessa sijoittuu. Noin puolet suomalaisista on aamuvirkkuja, iltavirkkuja puolestaan 12 prosenttia. Terveysriskit kasaantuvat iltavirkuille. Iltavirkkuus ennakoi mm. huonompaa koulumenestystä, runsaampaa päihteiden käyttöä ja kasvanutta riskiä monille sairauksille.

Kohti parempia unia

Joihinkin uniongelmiin voi löytää ratkaisun kotikonstein, mutta ongelmien jatkuessa apua kannattaa pyytää matalalla kynnyksellä.

Omaa sisäistä kelloaan voi edistää tai jätättää valon ja liikunnan avulla. Valoisassa vietetty aika virkistää, joten aamu-unisen kannattaa lisätä valon määrää aamulla ja vähentää illalla. Kuntoliikunta kannattaa ajoittaa klo 16:n ja 19:n välille, koska liian myöhään liikkumalla nukahtaminen voi viivästyä entisestään.

Unen tärkeydestä ollaan yhtä mieltä, mutta miksi unesta sitten niin yleisesti tingitään? Kaikkein tärkein toimenpide on asennemuutos. Yhteiskunnassa ja yksilötasolla uni täytyy nostaa arvoiseensa asemaan. Unelle täytyy varata tarpeeksi aikaa.

– Uni on todellista laatuaikaa, painottaa Partonen.

Jaa tämä sivu